a.   Kahden pisteen väliin syntyy viiva. Niiden havaitseminen tai ajatteleminen riittää synnyttämään yhteyden.

b.   Viiva pitää sisällään lähes kaikki mahdollisuudet mitä voidaan kuvitella, mutta usein vain murto-osa niistä tulee näkyväksi edes kuvitelmissa.

c.   Toisaalta viiva on vain pieni osa suurta kokonaisuutta, ei ehkä edes niin kovin tärkeä.

d.   Sen liikesuunta ei ole vain pisteiden A ja B välillä, vaan se väreilee myös muihin ulottuvuuksiin.

e.   Viiva on häilyvä, tästä kohdasta katsoen se näkyy voimakkaana, mutta silmän liikkuessa se tuntuu väistävän valoa ja katoavan.

f.   Pisteillä on oma vetovoimansa, joka kiihtyy kun ne lähestyvät toisiaan.

g.   Tästä syystä ne voivat saavuttaa toisensa täysin vain sillä ehdolla, että ne syystä tai toisesta ensin ajautuvat toistensa läheisyyteen.

h.   Mutkikas viiva saattaa tehdä pisteiden yhtälöstä mahdottoman näköisen, mutta se ei silti tarkoita etteikö sillä silti olisi mahdollista ratkaisua.

i.   Kauempaa katsoessa kuvio näyttää täysin abstraktilta, läheltä siinä voi kuvitella olevan jotain logiikkaa, mutta sen tulevaisuus on silti aina vain haaveissa.

j.   Voimistuessaan viiva kertyy itsensä ympärille, se rakentaa reunalleen säikeitä jotka kiertelevät sen ympärillä.

k.   Viiva voi purkautua vähitellen, osittain, huomaamatta, tarkoituksella, sisältä, vain ulkoa, odottamatta. Äärimmäisessä tapauksessa viiva näyttää katkeavan kokonaan. Silloin palataan takaisin kohtaan a.